Huijarisyndrooma vs. suomalainen vaatimattomuus

Miksi nuoret suomalaiset kokevat itsensä huijareiksi töissä — ja miten sen kierteen voi katkaista

Ensimmäisenä työviikkona helsinkiläisessä ohjelmistoyrityksessä pysyin hiljaa kokouksissa. Vanhemmat kollegat puhuivat sujuvasti termein, joita en ollut kuullutkaan. Ajattelin: ”Kai ne tietävät paremmin.” Mutta sitten korjasin backend-bugin, jonka tiimi oli jäänyt pyörittelemään viikoksi. Silti… tuntui kuin en olisi kuulunut joukkoon.

Jos tuo tuntuu tutulta, et ole yksin.

Moni nuori suomalainen — erityisesti uran alkuvaiheessa — kokee olevansa täysin epäpätevä, vaikka todisteet osoittavat muuta. Mutta miksi? Ja mikä rooli tässä kaikessa on suomalaisella vaatimattomuudella?

”Olen huijari.” Ei, olet vain uusi.

Impostor-ilmiö on tunne siitä, ettet ansaitse saavutuksiasi. Vaikka saisit kehuja tai edistäisit projektia merkittävästi, sisäinen ääni kuiskii: ”Kohta ne tajuaa, ettet oikeasti osaa mitään.”

Yleisiä oireita:

• Ylivalmistautuminen
• Saavutusten vähättely
• Pelko jäädä kiinni

Tutkimusten mukaan jopa 63 % eurooppalaisista ammattilaisista on kokenut tätä työssään. Ja erityisesti uran alkuvaiheessa se on yleistä, kun vertailukohtana ovat kokeneet, itsevarmat kollegat.

Mutta tämä ei ole merkki heikkoudesta. Se on merkki siitä, että huomaat aukkoja — mutta et vielä tiedä, että kaikilla on niitä.

Suomalainen vaatimattomuus: hyve vai haitta?

Suomalainen kulttuuri arvostaa hiljaisuutta, tasa-arvoa ja ”ei se mitään” -asennetta. Lapsuudesta asti meille opetetaan: ”Älä luule olevasi mitään.”

Tämä ei ole pelkkä sisäinen kriitikko. Se on kansallinen eetos.

Sisu kasvattaa meidät kestämään vaikeudet yksin. Mutta samalla se voi estää avun pyytämisen. Ja kun ei pyydä, ei saa vahvistusta: ”Hei, tässähän mä olen oikeasti hyvä.”

Lisäksi 55 % eurooppalaisista kertoo, että itsensä mainostaminen on hankalaa työhaku- ja uratilanteissa. Suomessa se prosentti lienee vielä korkeampi.

Hiljainen kierre: kun vaatimattomuus ruokkii epäilystä

Kuvittele: Sinulle tarjotaan mahdollisuutta vetää projekti. Ajattelet: ”En mä ole vielä valmis.” Kieltäydyt. Mahdollisuus menee ohi. Kollegat huomaavat sinut vähemmän. Tunnet kuuluvasi joukkoon vielä vähemmän.

Ja sitten, kun seuraava tilaisuus tulee, epäily onkin jo syvempi: ”Jos en kelvannut silloin, miksi nyt?”

Tutkimus kertoo: yli 50 % nuorista eurooppalaisista on jättänyt tarttumatta mahdollisuuteen itse-epäilyn vuoksi.

Tämä ei ole heikkoutta. Se on kierre. Ja sen voi katkaista.

Miten nousta kierteen ylle — menettämättä suomalaisuutta?

Tässä ei ole kyse amerikkalaistyylisestä ääneen huutamisesta. Vaan hiljaisesta uskomisesta
todisteisiin.

Kokeile näitä:

• Saavutuspäiväkirja: Kirjaa joka perjantai, mitä sait aikaan. Jälkeenpäin huomaat: hei, tässä on polku, ei sattuma.
• Palaute poikki: Kysy esimieheltä tai kollegalta: ”Missä onnistuin tässä?” Ei pelkkää ”mene hyvin” vaan konkreettista.
• Hiljainen ylpeys: Harjoittele sanoja kuten: ”Tämä projekti meni maaliin ajallaan — tyytyväinen siihen, miten hoidimme sen.”
• Valikoiva vaatimattomuus: Vaatimattomuus ei ole itseään pienentämistä. Se on sitä, että annat tekojen puhua, mutta et piilota niitä.

Mikä on totta? Mikä on tunne?

Ajatus: ”Kohta ne tajuaa, että en osaa mitään.”

Totuus: Korjasit bugin, jota kolme senioria ei saanut kuntoon.

Ajatus: ”Sain tämän paikan tuurilla.”

Totuus: Hait tätä roolia, kävit läpi 2 haastattelua ja valittiin 40 hakijan joukosta.

Tämä ristiriita ei tee sinusta valehtelijaa. Se tekee sinusta ihmisen.

Yksi suomalainen tarina: Miten Noora oppi luottamaan itseensä

Noora, 29, aloitti markkinointikoordinaattorina startupissa. Alussa hän pyysi anteeksi, kun ehdotti ideoita. Kun kampanja onnistui, hän kehui tiimiä muttei itseään.

Puolen vuoden kuluttua esihenkilö sanoi: ”Sä vedät näitä kampanjoita aivan itsenäisesti. Miksi et koskaan kerro siitä muille?”

Siitä alkoi muutos. Noora alkoi kirjata ylös onnistumisia. Pieniä hetkiä, kuten ”LinkedIn-postaus ylitti tavoitteen kolminkertaisesti.” Hän huomasi: ”Tämä ei ole sattumaa. Tämä on osaamistani.”

Loppusanat: Kuulut tänne. Todista se itsellesi.

Muistatko sen backend-bugin? Se ei ollut mikään testi. Se oli täysin normaali tilanne työelämässä. Kukaan ei edes miettinyt, kuulutko joukkoon.

Paitsi sinä itse.

Tämä ei ole kehotus alkaa rehennellä. Mutta se on kehotus alkaa uskoa todisteita.

Hiljaisuus on kultaa. Mutta uskon itseesi ei tarvitse olla hiljaista.